Kiroilevan tädin aamu lähti räväkästi käyntiin omalla kahvisekoituksella: eiköhän perkele ollut edellisen illan teepussi jäänyt pannun pohjalle. Ei mennyt tädillä sormi suuhun, vaan täti totesi, että sekotuksiahan ne tekee markkinamiehetkin ja ottavat mokomat siitä vielä järjenvastaisen älyttömät voitot. Täti juo siis omaa sekoitustaan sagen tyytyväisenä.

Tämä loistavan aasinsillan kehittely - missä asiassa Kiroilevan Tädin voi todeta lahjakkaaksi, kunhan muistaa painottaa yhdysdanan alkuosaa - johdattaa varsinaiseen aiheeseen eli Kiroilevan Tädin omaan sekoitukseen surun käsittelyssä. Siinä sekoituksessa ei ole logiikkaa, ei päätä, ei häntää. Itse asiassahan juttu on niin, että suru vie ja täti vikisee. Suru ei ole - täti luki viksun miehen kirjasta - prosessina sama kuin surun tunne. Sureva EI siis ole aamusta iltaan surun murtama merkkinään ylle vedetty säkki(täti on pukeutunut niihin kauan jo ennen suruaikaakin)ja hehtolitra tuhkaa. Suru ei välttämättä näy ihmisestä päällepäin lainkaan ja siinä on erilaisia vaiheita. Paska juttu on siinä, että muut tai ainkaan likikään kaikki ihmiset eivät tiedä tätä.

Hyvän päivän hyvänä aamuna Kirpoileva Täti erehtyi menemään kaupungille, ihan ihmisten ilmoille. Taannoin ollut ihmispelko(=niiden ihmisten, joita täti ei ollut nähnyt Pojan kuoleman jälkeen)oli jotenkin päässyt vaimenemaan ja unohtumaan. Eiköhän, PERkele, juuri silloin, ihan puskasta lennähtänyt eteen entienen työkaveri ja Maailman Empaattisin Ihminen. Siis ei kaksi erillistä ihmistä, vaan nuo kaksi tyyppiä samassa persoonassa. M.E.I. ei tekisi pahaa kärpäsellekään eikä varsinkaan - itsesuojeluvaistonsa ohjaamana - näin isolle ihmiselle kuin K.T. M:E.I. toimi täysin viksun immeisen tavoin: halasi ja kysyi, voiko asioistani kysellä jne. Ei mihinkään rikkeeseen syyllsitynyt hän. Vaan eiköhän Kiroileva Täti  Empaattisen Ihmisen ahdistuksen nähdessään  alkanut luonteelleen  tai pikemminkin piintynelle toimintamallilleen uskollisena  hoitaa M.E.I:tä - sanottuaan ensin, ettei jaksa asiasta puhua. Juuri näin! Kiroileva Täti puhui tuttavansa rauhalliseksi - mistä sisäinen lähäri oli tyytyväinen - ja itsensä uuvuksiin, mistä Kiroioleva Täti on vihainen. Miksi, oi, MIKSI, toimin yhä näin , vaikka olen jo lähempänä sataa kuin yhtä vuotta?! Siirrän oman tarpeeni sivuun toisen ihmisen tarpeen tieltä ja ihan automaattiohjauksella? Kysyy siis lähäri minussa. Kiroilevalla tädillä on kysymykseen vastaus, jonka hän mieluusti kertoo.

Oot kuule vittu vaan niin vitun lähäri. Sitten vielä kehtaat huijata ittees ja muita väittämällä, että tuommonen itselle vanhigollinen toiminta olisi jonkun muun etu. Ja pah! Kiroileva Täti ei ole kuule huijattavissa. Toimit typerästi ja oman etusi vastaisesti, koska olet niin vitun huolissasi siitä, mitä muut sinusta ajattelevat. Että jos et sure kuten oletat jonkun odottavan, menet pois tolaltasi tai ainakin tunnet olosi pahaksi. Ja koska et yhtään kestä ajatusta, että muut ihmiset kuiskivat perhe-elämänne olleen pahasti pielessä, kun tommosta sattuu, niin katsot asiaksesi selittää kaikille, että ei se niin ollut.  Niin kuin  a) se lopettaisi ihmisten puheet ja ajatukset - ihmiset puhuvat ja ajattelevat joka tapauksessa OMASTA todellisuudestaan käsin eli uskovat juuri sitä, mitä haluavat uskoa - ja b) sillä olisi mitään vitun väliä. Poika on kuollut, ja sinun on vain selvittävä siitä menemättä perässä tai suistumatta lamaannukseen ja masennukseen. Siinä sulle vastausta!

Jos ja koska hyvä päivä tai hyvä kausi on oma etusi, elä perkele pilaa sitä sössöttämällä kaikille kaikkea ja masentumalla oman tarinasi järkyttävyydellä yhä uudestaan ja uudestaan. Sulla on kaksi älykästä likkaa, joista toinen ehdotti kieltäytymisen jalon taidon opettelua(ja puheenvuoron sallimista Kiroilevalle tädille - asiaa!)ja toinen surublogiosoitteesi antamista kyselijöille - mikä tosin teit toissapäivänä, mutta liian myöhään eli uuvutettuasi itsesi keskustelussa nousseilla tunteilla. Nyt hopihopi, pistät blogin osoitteita miljoona kappaletta kaikkiin laukkuihisi ja taskuihisi ja lykkäät sen kyselijöiden käteen sanoen, että sulla on jotain uunissa, sori vaan, kiire. Ja jos kukaan alle 80-vuotias sanoo, ettei osaa käyttää nettiä, vastaat, että nyt on vittu hyvä syy opetella. Jos 79-vuotias tädinmies selviää koneen ja netin kanssa, niin kyllä siitä normiviiskymppisetikin selviävät, saatana. Kiroileva Täti on vittu niin täynnä tuota emminäossaa-virttä, ettei mitään rajaa.

Kiroileva Täti keitti  tässä kirjoittamisen lomassa toiset kahvit ja maustoi ne Pojan tekemällä erikoisella kaakoapohjaisella mausteseoksella. Pojan muistoa kunnioittaen. Ja aatteli, että kunnioittaa sitä edelleenkin elämällä ennakkoluulottomasti, uteliaasti ja kokeilevasti ja ihan erityisesti OMIA tarpeitaan kuunnellen ja niistä käsin ohjautuen. Piste.